Sain Naistenpäivänä tällaisen ihanan mailin:
Hei Ira,
huomisen konsultaationi vuoksi rupesin miettimään läpi käymääni prosessia ja tulit mieleeni joten ajattelin jakaa kiitokseni näinä vuosina saamastani tuesta. Tavatessamme ensimmäisen kerran vajaat 4.5 vuotta sitten olin yksin ja peloissani sukupuolisten tuntemusteni suhteen. Tavattuani sinut löysin avoimen ja ystävällisen naisen jonka kanssa saatoin jakaa tuntemukseni. Tämä prosessi jonka keväällä 08 aloitin on vienyt neljä vuotta nyt ja koko sen ajan olen aina voinut luottaa apuusi ja tukeesi ihmisenä.
Vaikka olenkin avulias ja pyrkinyt teitä kaikessa auttamaan kuten aina tulen tekemään. Tiedän myös etten ole aina se kaikista helpoin ihminen, ystävänä olen vaativa ja orjana miltei onneton. Tiedän että monessa kohtaa edes ottamukseni ovat tuottaneet sinulle suurta päänvaivaa. Olet kuitenkin aina ollut lojaali minulle ja tukenut jopa omien vaikeuksieni keskellä minua asioissa pysyen aina ystävänäni.
Monessa mielessä olet minulle esikuva naisena. Vahva ja itsenäinen, kuvia kumartelematon itsetietoinen nainen, juuri sellainen jollaisena itsekin haluan itseni nähdä.
Haluan esittää sinulle kiitokseni ja koska olen verbaalinen ihminen teen sen mieluiten kirjoittamalla. Olen aina tuhannesti kiitollinen näistä vuosista ja tulen aina pysymään sinun rinnallasi koskaan kääntämättä selkääni sinulle. Toivottavasti saan vielä jakaa monia vuosia kanssasi kuten tähänkin asti itkien, nauraen, bilettäen ja vakavia keskustellen.
